VETERAANIEN YSTÄVÄKIRJA
Veteraanien ystäväkirja on yhdistyksen vuonna 2024 aloitettu juttusarja, jossa esittelemme ihastuttavia rotujemme veteraaneja. Juttusarjan kirjoittajana toimii Katariina Anttila.
Minä olen Irmeli 6.4.2024
Lempinimeni: Rakas (mamma käyttää tätä) Iimemi, Immu, Irma (vain Joona saa käyttää tää) ja Irmeli Anneli. Aika monta kuten rakkaalla kuuluu olla.
Asun: Pyhtäällä
Ikä: 11 vuotta
Harrastukseni: Kesällä tykkään käydä uimassa. Samalla ruoppaan rannat. Talvella keräilen voimia. Joskus pelaan jalkapalloa.
Lempileluni: Ikean jalkapallo (minulla on niitä paljon) ja tennispallo (niitä on kanssa paljon). Minähän en mene mihinkään ilman palloa.
Erityistaitonit: Minulla on tavallista parempi hajuaisti. Osaan omatoimisesti kerätä pöydiltä omat herkkupalat. Osaan myös ottaa grillimakkaran lautaselta koskematta muihin makkaroihin.
Suurin herkkuni: Kaikki menee. Erityisen liukkaasti kurkusta kulkee metukka, kinkku ja juusto.
Eniten inhoan: Kynsienleikkuuta ja pieniä haukkuvia koiria.
Suurin toiveeni: Saada jatkuvaa rapsuttelua, koko ajan haleja ja herkkuja. Toivoisin, että voisin nukkua päikkärit rauhassa mielellään karvaisen peiton päällä sohvalla.
Paras ystäväni: Joona, joka antaa herkkuja sekä valtavasti haleja ja rapsutuksia.
Clumberimaisin tekoni: Oon erityisen hyvä olemaan suloinen. Olen myös hyvä rypemään kuralammikoissa ja ojissa.
Pitkän ikäni salaisuus: Saan paljon rakkautta. Minua ei rasiteta liikaa. Liikumme minun ehdoillani.
Seuraavaksi aion: Minulla on oma instagram-palvelu. Kohta menen päivittämään sitä ja katsomaan mamman kanssa jääkaapilta olisiko siellä jotain herkkua.
https://www.instagram.com/oon_irmeli/
Täällä pentukuvia: https://www.spicetwice.com/…/Spice_Twice_Pink_Ballerina_8…
Irmeli tietokannassa:
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI39273%2F12&R=109</p>
kuvat: Irmelin kotialbumi
Minä olen Neumann, kavereiden kesken Nipa.
Lempinimeni: Nipa, Pappa, Nippe
Asun: Juuassa, kaukana kaikesta kaupungin sykkeestä mutta meillä on täällä valtavasti luontoa ja siitä mä tykkään.
Ikä: 8,5v
Harrastukseni: Näin vanhemmiten viihdyn enemmän kotona torkkuen, mutta innostun valtavasti kun lähdetään mökille tai metsään! Tykkään etsiä nenälläni kaikkia hajuja. Minua on kiikutettu myös näyttelyihin pienestä pitäen, kerran lennättivät viikoksi Maltallekin. Ihan oli hyvä reissu sekin.
Lempilelu: Kaikki pehmoset. Niitä on kiva rikkoa eikä mulla säily mitkään lelut.
Erityistaitoni: Olla erityisen kiltti, luotettava ja lempeä koko elämänsä.
Suurin herkkuni: Kaikki maistuu hyvältä, minusta syöminen on mukava laji.
Eniten inhoan: Vihaisia toisia koiria. Tulen kaikkien kanssa toimeen enkä oikein muutenkaan vihaa mitään. No okei, uimista.
Suurin toiveeni: Saada paljon tuhottavia pehmoleluja ja nukkua sängyssä mamman kanssa.
Paras ystäväni: Tauski, vaikka se vetää minut mukaansa aina hullutuksiinsa. Taidan olla olosuhteiden uhri.
Clumberimaisin tekoni: Olla rauhallinen ja suloinen sekä noutaa leluja.
Pitkän ikäni salaisuus: Mamma ja pappa rakastaa minua kovasti. Olen myös ollut hyvässä fyysisessä kunnossa aina, koska saan paljon aktiviteettia. Niin ja Tauski pitää minut liikkeessä näin eläkepäivillä.
Seuraavaksi aion: Nauttia syksystä ja valmistautua talveen kasvattamalla turkkia. Pitää myös muistaa nukkua hyvin.
kuvat: Nipan kotialbumi
Lempinimeni: Lapset kutsuu minua Mummuksi, kun nimeni on niin kovin vaikea lausua. Entisessä kodissa olin Änkke ja nykyisessä kodissa minua kutsutaan Bänziksi
Asun: Hämeenlinnassa
Ikä: pian 9 vuotta
Harrastukseni: metsälenkit, uiminen sekä saunominen
Lempileluni: Lelut on noloja - lasten juttuja
Erityistaitoni: Keräilen pulloja. Mamma sanoo, että niistä saa herkkurahaa. Olen myös nuoremmalla iällä ollut metsästyskäytössä, joten nenäkään ei petä.
Suurin herkkuni: Mäccärin autokaistalta tuplajuusto.
Eniten inhoan: Sateella lenkkeilyä. En varmasti mene ulos sateella.
Suurin toiveeni: Olisipa sauna lämmin 24/7.
Paras ystäväni: Kanssani asuva Aava-clumberi. Olemme sielunsiskoja.
Clumberimaisin tekoni: Minun ja Aavan clumberimaiset leikit, mitä muut koirat eivät ymmärrä.
Pitkän ikäni salaisuus: Vapaana liikkuminen, laadukas ruoka ja riittävästi lepoa. Saan elää oman vointini ehdoilla ja minua rakastetaan.
Seuraavaksi aion: Kavuta saunan lauteille ja hörppästä kuupallisen vettä.
Mottoni: Kolmen R:n sääntö - rauhaa, rakkautta ja ruokaa
Angie tietokannassa: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI11922%2F16&R=109
kuvat: Angien kotialbumi
Lempinimeni: Hullervo, Hulle, Hullemums, Hulda - kuun ja pilvien lapsi ja sateenkaariprinsessa
Asun: Helsingin Katajanokalla
Ikä: 10,5 vuotta
Harrastukseni: Tuntemattomien vastaantulijoiden suostuttelu rapsutuksiin ja lisäksi olen koko ikäni treenannut ruoan varastamista hiljaa ja huomaamatta
Lempileluni: Ikean possut. Possu on paras kaverini.
Erityistaitonit: Ratikalla matkustus. Kerran pakenin henkilökunnaltani ikkunasta ja hyppäsin omin päin ratikkaan, jossa matkustelin kuskin kopissa useita tunteja. Matte ja husse oli hirveän huolissaan, mutta minulla oli hauskaa.
Suurin herkkuni: Hussen tai matten rahkan jämät ja herkkuluut.
Eniten inhoan: Jos mamma tekee töitä kotona, eikä anna herkkuja.
Suurin toiveeni: Asettaa omat aikatauluni. Aamulla olen vähän aamu-uninen enkä jaksa lähteä aina lenkille aikaisin, sama illalla saattaa jo väsyttää, eikä viimeiselle pisulle jaksaisi aina lähteä. Hyvin henkilökunta on kyllä toiveitani yrittänyt toteuttaa.
Paras ystäväni: Famu, mummi ja ukki. Heidän hoidossaan saan olla ainoa lapsi ja paaaaljon enemmän herkkuja kuin kotona.
Clumberimaisin tekoni: Ruoan nappaaminen ihmisen kädestä tai lautaselta nopeasti ja huomaamattomasti. Saan myös ystäviä kenestä tahansa. Tykkään ihmisistä paljon, mutta muut koiratkin käy.
Pitkän ikäni salaisuus: Maalla oleilu ja metsälenkit sekä se, että en ressaa.
Seuraavaksi aion: Käpertyä omaan jättikoriini possun kanssa nukkumaan.
Hulda kennelliiton tietokannassa:
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI12414%2F14&R=109<br>
kuvat: Huldan kotialbumi
Minä olen Seppo 12.10.2024
Lempinimeni: Sepi, sepsukka, sipulipappaAsun: Englannissa, Ashbournessa
Ikä: 8,5 vuotta
Harrastukseni: Kaikkiin mahdollisiin puskiin kaivautuminen ja niiden tutkiminen. Myös lempitekemisiini kuuluu lenkeillä naapureiden ruoan hajun seuraaminen.
Lempileluni: Minulla on aina ollut paljon possuja. Se pitää äkkiä tuhota, että sen saa äänettömäksi. Kantelen niitä aina kun palvelijani tulevat kotiin. Viimeisen vuoden aikana olen täysin rakastunut myös uuteen ankkaani. Sitä en ole malttanut tuhota, vaikka se ääntä pitääkin. Ensimmäiset kaksi viikkoa en mennyt minnekään ilman sitä.
Erityistaitoni: Olen hyvinkin taidokas onkimaan pöydiltä palvelijoideni ruokaa, kun silmä välttää. Osaan myös hyvinkin hienosti kerjäläisen roolin. Tuijotan suoraan sieluun, vaikka palvelijani ei päästäisikään minua pöydän lähettyville. Ruokalähetykseni saapuu kerran kahdessa viikossa kotiini ja osaan myös hyvin taidokkaasti auttaa palvelijoitani avaamaan paketin, jotta ruoat voi siirtää pakkaseen.
Suurin herkkuni: Tykkään kaikesta. Erityisen iloiseksi minut saa kaikki lihat ja porkkana ja ette ikinä arvaa, mutta haluan kaikki perunat.
Eniten inhoan: Huskyt ja tanskandogit eivät miellytä minun silmää ja heille sen osaan kyllä ilmoittaa. Muuten tykkään kaikista lajitovereistani. Myös kynsienleikkuu on aivan kamalaa, siksi palvelijani on ulkoistanut sen.
Suurin toiveeni: Huone täynnä puskia, joiden alle olisi piilotettu erilaisia herkkuja. Etsinnän jälkeen olisi myös mielekästä päästä kastamaan jalat jossain vesistössä ja sitten kömpiä palvelijoiden viereen yöunille.
Parasystäväni: Jos lajitovereista puhutaan niin ehdottomasti Siiri, minun rakas hölmöläiseni. Pitkänajan ystävä, joka onneksi asuu saman katon alla. Joskus vielä koitetaan leikkiä vähän, mutta yleensä näykkään Siiriä peppuun ja se menee heti selälleen.
Clumberimaisin tekoni: No olenhan minä nyt varsin charmantti veteraani ja täällä Englannissa varsinkin semmoinen erityissöpöläinen.
Pitkän ikäni salaisuus: Hyvä ravinto, rakastava perhe ja seura Siiristä. Myös Englantiin muutettuamme olen kovasti nauttinut mukavista lenkeistä ja maisemista.
Seuraavaksi aion: No, tarvii varmaan ottaa päikkärit ja sit vois syödä vähän. Ja jos sen jälkeen palvelijat veisi mut tonne pellolle lampaita ja lehmiä katsomaan niin sitten olisin varsin onnellinen.
Kuvat: Sepon kotialbumi
Asun: omakotitalossa 60-luvulla rakennetussa lähiössä mamman ja papan kanssa. Ihmisveljeni on jo muuttanut kotoa pois. Sitten on Jake (SPICE TWICE WOLSELEY HORNET, 11.1.2018) sekä 1,5 vuotias Elwood, Elkku.
Ikä: tänään vietetään suuria juhlia - täytänhän 14 vuotta.
Nuorempana harrastin kaikenlaista. Taisin omata sisuksissani apinanverta. Olin hyvin sporttinen, lähes ikiliikkuja. Metsässä polut oli kulkijoita varten, joilla ei ollut mielikuvitusta. Nykyisin vietän suurimman osan päivästä lepäillen, muistellen villiä nuoruusaikaa, tassuja heilutellen ja välillä jopa haukahtelen ja syvällä äänellä kuorsaten. Mutta koskaan en ole niin väsynyt, etten saunaan jaksaisi lähteä. Rakastan kylpemistä ja parasta on, kun mamma heittää löylykauhalla vettä suoraan suuhun. Olen kylpenyt koko ikäni. Minua ei todellakaan koskaan pyydetty sinne. Änkesin vain mukaan. Siirrynkin jo hyvissä ajoin, kun sauna laitetaan lämpiämään pesuhuoneen lattialle odottamaan, etten vaan myöhästy.
Rakastan pehmoleluja, niitä on mukava kannelle ympäriinsä. Aina kun menen ovelle tervehtimään tulijoita otan mielellään jotain suuhun, olkoon se sitten sukka tai kenkä, mutta mieluiten tietenkin oma lelu. Nykyisin meille pääsee kyläilemään ilman, että huomaan kaikkia tulioita. Kuulo on muuttunut valikoivaksi.
Ruokaa olen rakastanut koko elämäni. Omaan vieläkin oikein hyvän ruokahalun. Pidän huolen ettei ruoka-aika pääse unohtumaan henkilökunnalta. Kello 14 alkaa valtava haukkuminen, jos kukaan ei ole ymmärtänyt lähestyä ruokakuppeja täyttö mielessä.
Luonteeltani ollen aina ollut hyvin kiltti. Ehkä vähän sivusta seuraaja. Riitaa en ole haastanut kenenkään kanssa, en ole luonteeltani riidankylväjä.
Toivottavasti syksystä tulee kuiva, ei kovin sateinen. Inhoan tassujen kastumista märässä maassa.
Toivotan kaikille lukijoille hyvää syksyä. Nyt kuuman kesän jälkeen, syksyn kirpeät kelit ovat aivan varmasti jokaisen punanenän mieleen.
Kojo kennelliiton tietokannassa: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI55791/10&R=109
Kuvat: Kojon kotialbumi
Lempinimeni: Sulevi, äidin karvaläjä ja isin possufarmari. Karvaton siskoni kutsuu minua Guillermoksi. Intiaanipäällikkö Isotassu, koska saan talon tärähtämään, kun isken oveen komealla koivellani halutessani sisälle.
Asun: Vantaalla ja kesällä maakuopassani mökillä Sulkavalla.
Ikä: 10 vuotta
Harrastukseni: Melkein työkseni on luettava 10 possun hoitaminen ja salakuljettaminen sisältä ulos. Kesällä työskentelen maansiirtourakoitsijana mökillä. Kuoppani on jo niin syvä ettei minua makuulla enää näe sieltä. Harrastan myös luisevan koikkeriveljeni kouluttamista.
Lempileluni: 10 possuani, jotka sain täyttäessäni täyden kympin. Edelleen kuitenkin vanhin sika on rakkain.
Erityistaitoni: Uskottelen palvelusväelleni, että en pysty hyppäämään autoon korkeasta iästäni johtuen. Tästä huolimatta pystyn varastamaan pöydältä kaiken syötävän. Pullakranssin varastamisen lisäksi onnistun varastamaan kaikkien kohtaamieni ihmisten ja koiratyttöjen sydämet.
Suurin herkkuni: Syön kaiken paitsi banaania. Erityisesti rakastan juustoa. Päivä ei lähde käyntiin ilman juustoa. Joskus onnistun huiputtamaan tyhmiltä, mutta ah niin rakkailta, henkilökunnan jäseniltä jokaiselta aamujuuston, kun perheen sisäinen viestintä ei toimi. Minähän en muista saamiani juustosiivuja. Onkohan ikä heikentänyt muistiani?
Eniten inhoan: Tämä on helpoin kysymys. Peseminen ja trimmaaminen saa minut epätoivoisiin tekoihin. Jos tassukarvojen leikkuun yhteydessä takatassuani nostetaan, menetän tasapainoni ja kaadun kyljelleni. Onneksi sama ei tapahdu lenkillä, kun jätän postia typyköille. Kauneudenhoidon jälkeen hyvänä kakkosinhokkina tulee pikkuveljeni Allu, joka onneksi talvisin on turkulaisten ongelmana - mokomakin turunmurre.
Suurin toiveeni: Päiväunissani laulan serenadia naapurin Pepille, joka palvelusväen mukaan on liian kevytkenkäinen arvoiselleni herrasmiehelle. Toiveeni olisi, että naapurissa olisi mahdollisimman paljon tyttöjä, vaikka ne aiheuttavat unettomuutta minulle ja kämppiksilleni.
Paras ystäväni: Bestikseni kotona on karvaton Eemeli-veli. Olemme liittoutuneet poikien kesken.
Clumberimaisin tekoni: Mummulassa Kalajoella vein meille tyypillisen spakulttuurin nextille levelille, kun hyppäsin suo-ojaan niin, että juutuin sinne kiinni, kun ihana turve tunkeutui turkkini joka sopukkaan. Isi joutui kiskomaan minut irti, mutta olisittepa nähneet minut. Harvoin sitä tuntee itsensä yhtä komeaksi ja rakastetuksi.
Pitkän ikäni salaisuus: Ehdottomasti juusto. Ikääntyessä kehoni vaatii aina vain enemmän Edamia.
Seuraavaksi aion: Olen mökillä ja taidan siirtyä monttuuni päiväunille haastattelun uuvuttamana. Voi olla, että joudun siirtämään kuivahtanutta multaa kehoni alta sivuun ennen pötkähtämistä. Näin se urakka etenee.
Sulo kennelliiton tietokannassa: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI30265/14&R=109
kuvat: Sulon kotialbumi
Lähipiirissä minua kutsutaan myös nimillä, Veeruska, Veeruli, Veeruliina, Nopo, Noponen, Pupu, Hensu, Hemppa ja useita muunnoksia noista.
Nykyisen asun Hämeenlinnassa, mutta olen asunut myös Raahessa useita vuosia. Sen lisäksi kaikki nämä vuodet olen edistänyt Clumber-tietämystä merkityksellisesti myös isovanhempien luona Forssassa lomia viettäen.
Seuraavaksi täytän 11 vuotta. Toivottavasti lahjat on hankittu ja sellainen speciaali-kakku tilauksessa, kun tuo kotiväki on hiemaan laiskaa leipomaan, vaikka aina ennen koetin vakuuttaa, että minä voin toimia kokeilevan keittiön koemaistajana ja arvostelijan, minä kun olin sellainen pullatyttö nuorena, mutta nykyisellään tuollainen ei enää auta.
Olen aina ollut kiinnostunut asioista ympärilläni ja toiminkin aktiivisesti työnjohdollisissa tehtävissä, mitä ikinä kotipiirissä tapahtuukaan.
Nykyisin harrastan vain satunnaisesti painimatseja pehmolelujen kanssa, mutta aina uutta tulijaa pitää mennä tervehtimään lelun kanssa ja monesti niitä leluja pitää hieman ulkoiluttaakin. Ulkoillessa tuossa vieressä rannassa mieluusti laiturilla vahdin vesilintuja, mutta uimaria minusta ei koskaan tullut. Erityisesti tänä kesän olen kunnostautunut keräämään hienon kokoelman linnunsulkia, niitä kun tuossa meidän takapihalla ja rannassa on ollut hyvin runsaasti ja tuomalla sellaisen sisälle saan pienen lahjuksen.
Olemme sopineet tuon emännän kanssa, että hän hoitaa ulkoillessa enimmäkseen sosiaaliset suhteet kaksi- ja nelijalkaisiin niin minä saan keskittyä omiin juttuihini. Tykkään kyllä useimmiten, kun ihmiset ovat iloisia ja juttelevat minulle, mutta en juuri innostu koirista, etenkään noista nuorista koiraherroista. Moni tuttu tuosta meille välillä hieman kuittaileekin, mutta minä en anna sen häiritä. Kyllähän ne koirat vielä jotenkin menettelisi, mutta viime kesänä tuossa laiturissa oli vene jossa oli jotakin todella epäilyttävään kyydissä, ja se vielä jalkautui laiturille ja tuli ihan tuohon meidän piha-aidan viereen, haisi tosi oudolle eikä mitenkään kommunikoinut tunnistettavasti. Kutsuivat sitä Puteksi ja minä siihen, että siis mitä, possut kuuluu joulupöytään, höh ja röh lastatkaa se äkkiä takaisin veneeseen.Tokihan minullakin on tuttuja, ja silloin ei tietenkään päde samat säännöt, vaan saatetaan laittaa jo kauempaa hiemaan ulinaa kehiin, että tulee varmasti huomatuksi.
Yleisesti ottaen menen iloisesti joka paikkaan ja olen reipas, mutta siinä vaiheessa kun lääkäri ottaa kumihanskat ja laittaa ne käteen, minä varmuuden vuoksi lättäisen pehvan maahan ja näytän surkealta, ollaan meinaa monesti anaalien takia jouduttu käymään.
Toivon että saisin vielä useammin niskahierontaa ja kaikki muukin pallutus kelpaa mainiosti.
Olen kuulemma super hyvä personal trainer, sillä saralla olenkin kunnostautunut etenkin isoäidin ja isoisän luona vierailujen yhteydessä. Olen myös hyvä löytämään tavaroita, etenkin kaikenlaisia pikkutavaroita, silmätippaputkiloita, kampoja, sukkia, hanskoja jne, aina välillä löydän ne jo ennen kuin ne ovat edes kadonneet ja silloin joku mutisee jotakin rosvoista, kummaa porukkaa, en minä vaan mitään rosvoja ole havainnut, olen sen verran hyvä kuitenkin noissa vahtihommissakin.
Lempi-ihmisiäni isovanhempien lisäksi on Silja, joka on ekasta tapaamisestamme asti väittänyt, että olen ihan kuin jääkarhunpoikanen, samaa on muutama muukin kommentoinut. Mikähän mahtaa olla tuo peruskoulun opetuksen taso noin perustavaa laatua olevassa aineessa kuin biologia, vai pitäisiköhän niidenkin oppia kysymään Googlelta tai AI:tä?Clumberimaisinta mitä osaan on varmaan saada väki kiertämään kortteli autolla, jotta ne voivat pysäyttää meidän ja kysellä mikä ja kuka minä olen.
Ruuan suhteen olin nuorena hyvin nirso ja luulin että aina voi valita ja saada lisää/parempia herkkuja, mutta sitten iski ikävä totuus. Tuli määräys siirtyä allergiaruokaan ja karsia kaikki hyvä sekä myös herkut. Eli nykyisin osaisin taas jo arvostaa herkkuja, mutta nyt niitä ei ole milloinkaan tarjolla. Pitää tyytyä kasviksiin, kurkku, omena, meloni, keitetty porkkana linjaa. Ilmankos ne kutsuvat minua pupuksi. No se ruokavaliomuutos on saanut kuitenkin jotakin positiivista aikaan, eli ei vatsa- ja iho-ongelmia enää, ja kuulemma olen sporttisessa kunnossa muutoinkin.Vaikka ikä tuo mukanaan hieman pikku kremppoja, kuten me kaikki veteraanit tiedämme, aion nauttia jokaisesta päivästä, rennoista ulkoiluista, yhteisistä hetkistä ja saada vielä paljon herkkuja ja rakkautta, sekä ennen kaikkea antaa rakkautta ystävilleni ja iloa kaikille muillekin.
Sihteerikön kirjoittaessa siirryin keittiön puolelle, kun sieltä leijaili kahvin tuoksu nenään ja se tietänee jotakin hyvää minullekin, meillä taitaa olla vielä vähän mansikoita jääkaapissa, joten toivottelen täältä terkkuja kaikille.
https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI12415/14&R=109
kuvat: Veeran kotialbumi